I bleed knowing you dont't care

"Even though I'm the sacrifise,

You won't try for me not now.

Though I'd die to know you love me. 

I'm all alone.

Isn't someone missing me?

And if I bleed, I'll bleed,

knowing you don't care.

And if I sleep just to dream of you,

I'll wake without you there,

Isn't something missing,

Isn't something missing..."

Miksi ihmiset sanovat ensin rakastavansa koko sydämestään ja heti kun tulee vaikeuksia eteen niin hylätään ja jätetään yksin saman tien?

Mun sisällä oleva tuska on alkanut taas polttaa mua entist enemmän. Sairaus yrittää koko ajan saada mua matkaansa. En tiedä jaksanko enää yrittää parantua. Tää tie on liian pitkä ja raskas.

Ainut toivo miks jaksaisin yrittää on se, että pääsisin alottamaan elokuuussa uudessa koulussa. Laitoin jo paperit menemään opiskelupaikan vastaanottamisesta. 

Toivon koko sydämestäni että voisin  saada sen ilon ja hyvän olon takasin minkä tietyt ihmiset on vieny multa. Mä en ansaitse tätä kipua ja tuskaa, miksi sen piti taas hivuttautua takasin.. Mä ansaitsisin olla onnellinen niin kuin mä ennen olin.

Mä en oikeesti tiedä mitä mä oon tehny väärin kun oon joutunu kokemaan kaiken tän paskan. Mutta jos mä tästä vieä jonain päivänä selviän, oon palon vahvempi ihminen kun moni muu.

Tai sitten kohtalo on vaan määrännyt että mä kuolen nuorena. Ehkä elämää vaan ei ole tehty mua varten.